Maarit Mäkinen

Rakastan ajatusta arjesta. Se on jotakin nuhjuisen tylsää, jonka kulisseissa kuitenkin kuplii. Arki ei pysy koskaan kauaa kasassa rakoilematta – se veijari on kova muuttamaan muotoaan. Silti liitämme arkeen ideoita tasaisuudesta, varmuudesta, turvallisuudesta. Ennen kaikkea arki on ihmisten elämää päivästä toiseen. Eläimet, kasvit, sienet, ilmasto ja muu elämää mahdollistava mahtuu vain harvoin arkikäsityksen raameihin arvokkaina itsessään – niillä on ihmiskeskeiselle menestystarinalle välinearvo. Dissosioimme itsemme irti ekosysteemistä, koska ihminen haluaa arjen hallintaan. Laastaria pintaan vaan, nyt ratkaistaan!

Haeskelemme yhtälöitä parempaan arkeen, helpotuksia ja oikopolkuja. Oviaukkoja ulos tukaluudesta, johon velvollisuudet meitä ajavat. Valitsemme usein valmiita oviaukkoja, joilla on ennalta määrätyt koordinaatit ja joista avautuu jo tallottuja käytäviä. Päädymme uusien roolien ja velvollisuuksien äärelle, vaikka pyrkimys oli kohti vapautta ja tarkoitusta. Äh, tässä jälleen. Mikä meni vikaan, miksi sama kaava toistuu?

Miksi lähdit kulkemaan alunperinkään?

Jos ihminen seisahtuu hiljaisuuteen, mielettömyyksien ja kompostoituvan yritteliäisyytensä raunioille, huomaa hän maan särkyvän jalkojensa alla kauniille kiemurtavalle halkeamalle. Kutsun tätä seisahtumisen mahdollisuutta hellittämisen politiikaksi. Yhteisöllä tulee olla jaettu toimintatapa, virtaava rakenne ja kartografia, jonka kautta kollektiivinen katse pehmenee elävän elämän mahdollisuudelle.

Arkeen iskeytyy päivästä toiseen railoja, jotka vaikuttavat päiviemme kulkuun. Railoja syntyy ihmisyksilöstä riippumattomista syistä: luonto, tarinat, vuorovaikutusketjujen tönäisyt ja tuntemattomat ilmiöt pistävät rutiinit hyrskynmyrskyn. Railoon voisi kurkistaa ja tutkia, mitä elämä minulta kysyy. Sillä elämä kysyy ja vaatii vastausta ihmiseltä, ei toisinpäin. Ihmisen tehtävä on vastata niin kuin on oikein.

Arki on se, mikä meidät pelastaa. Ei juhla, ei suuri mullistus. Ratkaisija on tavallinen, toimiva ja elämäkeskeinen arki, josta kertovaan tarinaan mahtuvat ihmiseen kietoutuneiden kokemusten lisäksi kaikki elollinen, kulttuurinen, sosiaalinen, sanoittamaton. Käsi kädessä tai oksassa kuljetaan, olemme osa samaa planetaarista arkea. Pysy läsnä.